Cecelia Ahern: Muistojen kerääjä

Sabrina Boggs on naimisissa, kolmen lapsen äiti ja töissä uimavalvojana vanhusten palvelutalossa. Kaikki on päällisin puolin hyvin, hän vain on aika kyllästynyt elämäänsä. Töissä ei kieltämättä paljoa tapahdu, uima-allas on aika satunnaisella käytöllä. Piristysruiskeen työpäivään tuo ainoastaan itsetuhoinen vanhus, jonka hukuttautumisyritykset Sabrina päivä toisensa jälkeen torppaa.

Sabrinan isän muisti ei oikein enää pelaa ja tämä onkin joutunut hiljattain vanhainkotiin. Käydessään isänsä tavaroita läpi tytär törmää mittavaan marmorikuulakokoelmaan, jonka olemassa olosta hän ei ole aiemmin tiennyt mitään. Fergusin elämästä paljastuu aivan uusi ulottuvuus, jonka tämä on kaikki menneet vuosikymmenet onnistunut pitämään perheeltään piilossa.

Surullista, että Fergus on elänyt koko elämänsä kaksoiselämää. Hän on nähnyt valtavasti vaivaa pitääkseen muun elämänsä ja marmorikuulat täysin erillään toisistaan. Hän on käynyt töissä ja perustanut perheen ja siinä sivussa osallistunut voitokkaasti marmorikuulilla pelaajien MM-kisoihin. Voittopokaalia hän on piilotellut vuosikausia komerossaan. Ei ihme että hänen perheensä tuntee olonsa huijatuksi kun kuulat tulevat päivänvaloon. Kuka tuo mies oikein on?

Salailu johtunee pitkälti lapsuudentraumoista, mutta lukijana kieltämättä jää kaihertamaan, miksei Fergus ole ollut rehellinen. Eihän marmorikuulien keräilyssä ja niillä pelailussa kerta kaikkiaan ole mitään hävettävää.  Joka tapauksessa rentoa luettavaa, tarina vie mukanaan.

Maeve Binchy: Kastanjakadun väki

Duplinilaisen (mielikuvitus)kadun varrella asuu monenlaisia ihmisiä. Yksi on menossa naimisiin, toisella on vaikeuksia lapsen kasvatuksessa, kolmannella on ikkunanpesufirma ja neljäs on menossa kukkien asettelukurssille.

Tarinat erilaisista ja -ikäisistä ihmisistä punoutuvat välillä löyhästi toisiinsa, asuvathan he saman kadun varrella. Maeve Binchy pystyy lyhykäisissä teksteissään luomaan kauniin ja kokonaisen kuvan inhimillisistä hahmoista. Olosuhteet eivät aina ole helpot, mutta tietynlainen lämpö ja positiivinen elämänasenne huokuu läpi koko kirjan.

Taattu lukunautinto. Tämän kirjan kanssa on mukava käpertyä sohvalle viltin alle ja rentoutua.

Minna Lindgren: Sivistyksen turha painolasti

Äkkiseltään ajatus kirjasta, joka kertoo keski-ikäisen naisen projektista lukea sivistyssanakirja a:sta ö:hän ei vaikuta järin mielenkiintoiselta. Mutta on se. Kunhan vauhtiin pääsee.

Sivistyssanoja ja niiden selityksiä vilisevät ensimmäiset sivut ainakin itselle tuntuivat vähän tarpomiselta, mutta ei kirja tietenkään pelkkää absinttia ja aavasaksaa ole.

Minna kiinnostuu uppo-oudoista nimistä, jotka ovat joskus eläneet ja kenties tehneet jotain, josta syystä heidät sivistyssanakirjassa mainitaan, mutta lukijana ainakin itse enemmän kiinnostun Minnasta. Hän tosiaan on keski-ikäinen siistiä toimistotyötä tekevä virkailija. Konttori muistaakin häntä pitkästä palvelusurasta pinssillä ja ylimääräisellä lomalla.

Samalla kun Minna selaa sivistyssanakirjansa sivuja hän myös seilaa oman elämäntarinansa vaiheita. Puujalka-mummoa hän etenkin muistelee paljon ja tämä vaikuttaa kieltämättä vekkulilta henkilöltä. Mutta kun kaikki elämässä on melko hyvin, on esimerkiksi vakituiset tulot, työterveyshuolto ja toimistotarvikevarastoon vapaa pääsy, sitä helposti alkaa pitää itsestään selvyytenä. Niin Minnallekin käy, että hän alkaa arvostaa asiota vasta kun ne lipeävät pois.

Väkisinkin joitain uusia sanoja oppii varmasti kun tähän kirjaan tarttuu!

Annika Luther: Opettajainhuone

Jälleen yksi kouluvuosi pyörähtää käyntiin Helsingin Töölössä sijaitsevassa ruotsinkielisessä Diktonius-koulussa. Yläasteen ja lukion oppilaiden arkea rytmittää seuraavat kuukaudet taas oppitunnit ja muu koulutoiminta. Ei se tunnu helppoa olevan opettajillakaan palata jälleen sorvin ääreen pitkän loman jälkeen.

Opettajainhuoneeseen kerääntyy kitkerän makuista sumppia välitunneilla litkimään joukko ihmisiä, joista yksi miettii eläköitymistä, toinen on vasta itse saanut opinnot suoritettua ja kolmas on alan vaihtaja, joka törmää yllättäviin kulttuurieroihin bisnes- ja koulumaailman välillä.

Yllättävän vähän opettajien aika tuntuu tässä kirjassa keskittyvän itse oppituntien suunnitteluun ja pitämiseen. Suurempi panos heiltä kuluu erilaisten teemapäivien ja kehitystehtävien sumplimisessa. Milloin on puolukanpoimintaa, milloin taas runoseminaaria. Työpaikkaromanssikin leimahtaa liekkeihin ennen kuin suvivirsi soi.

Tässä huumorilla höystetyssä romaanissa on kuitenkin traagisempikin puolensa, koulukiusaaminen ja työelämässä loppuun palaminen luikertelevat eliittikoulunkin arkeen.

Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan

Kate Shaw asuu New Yorkissa, hän on töissä muotilehdessä ja hänen elämänsä vaikuttaa kaikin puolin kadehdittavalta ja hohdokkaalta. Mutta  kirjahan olisi läpeensä tylsä jollei päähenkilö sitten alkaisi kohdata vastoinkäymisiä.

Hänen rakas isoäitinsä sairastuu vakavasti, äiti paljastuu peliriippuvaiseksi, pian Kate onkin jo työtön ja asuntokin menee alta. Jane Austenin romanttiset kirjat ovat aina tuoneet Katelle lohtua ja niihin hän päättää nytkin tukeutua.

Freelancetoimittajana Kate alkaa kirjoittaa juttua siitä, millainen olisi nykyajan avioliitto Jane Austenin sankarittarien tapaan, eli kuinka toisin sanoen napata rikas aviomies. Se alkaa työnä mutta muuttuu pikku hiljaa todeksi. Kate onnistuu kuin onnistuukin luovimaan rikkaiden sisäpiiriin. Pian hän jo matkustelee yksityisillä suihkukoneilla ympäri Eurooppaa ja osallistuu poolotapahtumiin.

Mutta lopulta kun hääkellot jo melkein kilkattavat, alkaa Kate epäröidä. Onko hän sittenkin tekemässä virheen? Tekeekö raha ja loppuelämän taloudellinen turva hänet onnelliseksi vai ovatko ystävät oikeassa, kun sanovat ettei häntä enää ole tunnistaa siksi samaksi Kateksi, joka hän aiemmin oli.

Hauska, romanttinen satu aikuisille. Juonenkäänteet pitävät otteessaan ja tarina etenee kepeästi, vaikka totta kai loppu on ennalta arvattavissa.

Helen Fielding: Bridget Jones - Vauvapäiväkirja

Kaikkihan me muistamme ikisinkku Bridget Jonesin, jonka kohelluksia olemme voineet seurata aiemmin julkaistuissa kirjoissa Elämäni sinkkuna ja Elämä jatkuu. Romaanissa Mad About the Boy Bridgetistä olikin tullut perheenäiti, joka tosin edelleen aiheuttaa hämmentäviä tilanteita. Siihen väliin ajallisesti sijoittuva Vauvapäiväkirja kertoo Bridgetin raskausajasta.

Ja eihän Bridget olisi Bridget jollei kaikki olisi taas mullin mallin. Hän huomaa olevansa raskaana nelikymppisenä. Harmi vain ettei hän ole parisuhteessa ja isäehdokkaitakin on kaksi: Vanha kunnon Mark Darcy ja hurmaavan lipevä Daniel Cleaver.

Tässä päiväkirjassa ei enää lasketa kulautettuja alkoholiannoksia, polttettuja savukkeita tai seurata painon jojoamista. Kahdesta ensimmäisestä Bridget joutuu luopumaan ja vatsassa juustoperunoita vaativa vauva pitää huolen että paino tietenkin tasaisesti nousee. Töissä Sit up Britainin studiolla sattuu kommelluksia, isäehdokkaat osallistuvat yhdessä synnytysvalmennukseen ja Danielkin tilapäisesti kunnostautuu ja saapuu jopa ultraan.

Lapsi syntyy lopulta lasketun ajan jälkeen, isovanhemmat ovat sopeutuneet tilanteeseen pienen nikottelun jälkeen ja lopussa selviää kuka se isäkin oikeasti on. Hauskaa luettavaa alusta loppuun.

Inna Patrakova: Naapurit

Kulttuurit kohtaavat kun Leppästen pariskunnan kesämökin naapuriin muuttaa pietarilaiset Nikolai ja Lena ja Lenan minisika Boris.

Yhteistä kieltä ei ole ja hykerryttävän hauskoja tilanteitahan siitä syntyy kun suomalaiset esimerkiksi yrittävät elekielen (sekä omenan ja biojätepussin) avulla opastaa venäläisiä kierrätyksen saloihin.

Leppästen toivomasta rauhasta ei ole enää tietoakaan kun naapurimökissä juhlitaan, kestitään vieraita ja eletään aivan eri vuorokausirytmissä. Pinna kiristyy naapurusten välillä äärimmilleen viimeistään siinä vaiheessa kun Nikolai tuo rantaan uuden uljaan (ja valtavan) huvipurtensa.

Hauskaa kesäluettavaa kaiken kaikkiaan ja lopussa myös jännempiä juonenkäänteitä kun Leppästen tytär ylittää junalla itärajan ja prinssin sijaan törmää alamaailman pikkurikollisiin.