Yhteistä kieltä ei ole ja hykerryttävän hauskoja tilanteitahan siitä syntyy kun suomalaiset esimerkiksi yrittävät elekielen (sekä omenan ja biojätepussin) avulla opastaa venäläisiä kierrätyksen saloihin.
Leppästen toivomasta rauhasta ei ole enää tietoakaan kun naapurimökissä juhlitaan, kestitään vieraita ja eletään aivan eri vuorokausirytmissä. Pinna kiristyy naapurusten välillä äärimmilleen viimeistään siinä vaiheessa kun Nikolai tuo rantaan uuden uljaan (ja valtavan) huvipurtensa.
Hauskaa kesäluettavaa kaiken kaikkiaan ja lopussa myös jännempiä juonenkäänteitä kun Leppästen tytär ylittää junalla itärajan ja prinssin sijaan törmää alamaailman pikkurikollisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti