Sivistyssanoja ja niiden selityksiä vilisevät ensimmäiset sivut ainakin itselle tuntuivat vähän tarpomiselta, mutta ei kirja tietenkään pelkkää absinttia ja aavasaksaa ole.
Minna kiinnostuu uppo-oudoista nimistä, jotka ovat joskus eläneet ja kenties tehneet jotain, josta syystä heidät sivistyssanakirjassa mainitaan, mutta lukijana ainakin itse enemmän kiinnostun Minnasta. Hän tosiaan on keski-ikäinen siistiä toimistotyötä tekevä virkailija. Konttori muistaakin häntä pitkästä palvelusurasta pinssillä ja ylimääräisellä lomalla.
Samalla kun Minna selaa sivistyssanakirjansa sivuja hän myös seilaa oman elämäntarinansa vaiheita. Puujalka-mummoa hän etenkin muistelee paljon ja tämä vaikuttaa kieltämättä vekkulilta henkilöltä. Mutta kun kaikki elämässä on melko hyvin, on esimerkiksi vakituiset tulot, työterveyshuolto ja toimistotarvikevarastoon vapaa pääsy, sitä helposti alkaa pitää itsestään selvyytenä. Niin Minnallekin käy, että hän alkaa arvostaa asiota vasta kun ne lipeävät pois.
Väkisinkin joitain uusia sanoja oppii varmasti kun tähän kirjaan tarttuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti