David Nicholls: Varamies

Stephen C. McQueenin tähän mennessä suurin rooli näyttelijänä on ollut Osku Oravana lasten DVD:ssä. Kaikki voi kuitenkin muuttua yhdessä yössä, sillä hänet on kiinnitetty Josh Harperin varamieheksi näytelmään Lontoon West Endissä. Jos seksikkäin mies äänestyksessäkin menestyneelle Joshille sattuu jokin este, koittaa viimein Stephenin kauan odottama tilaisuus parrasvaloihin ja läpimurtoon uralla.

Lisää kuvateksti

Stephen asuu ahtaassa murjussa epäilyttävällä asuinalueella erottuaan vaimostaan, jonka perään hän yhä haikailee. Ex-vaimo Alisonilla, heidän yhteisellä seitsemän vuotiaalla tyttärelleen ja uudella isäpuolella Colinilla menee kuitenkin nykyään ihan hyvin ilman häntäkin.

Joshin pääroolin kaappaamisen lisäksi Stephen alkaa himoita myös tämän vaimoa Noraa. Saakohan hän tilaisuutta kumpaankaan ja vaikka saisikin, osaisiko hän näytellä kuitenkaan tarpeeksi hyvin? Sitä odotellessa kirja tarjoaa runsaasti niin huumoria kuin noloja tilanteitakin.

Eve Hietamies: Yösyöttö

Äitinä tuntuu täysin mahdottomalta kuvitella tekevänsä kuten Antti Pasasen vaimo. Pia hyppää Kätilöopiston pihalla taksiin ja jättää tuoreen isän ja vastasyntyneen ihmettelemään loittonevia auton takavaloja.

Kuten arvata saattaa, toimittajana työskentelevä Antti on ensin kauhuissaan ja päätyy naapuriin etsimään äidinmaitoa. Vähitellen hän saa juonen päästä kiinni ja hänestä kuoriutuu mitä mainioin isä, jolta sujuu vaipanvaihdot, iltapesut ja yösyötöt tuosta vaan. Tietysti aluksi käy sääliksi vauvaa, mutta toisaalta kaikki tuoreet vanhemmat ovat tumpeloita. Jos siis syntyy perheen esikoiseksi se on vaan kestettävä.

Antti ja Paavo-vauva päätyvät notkumaan paljon paikallisessa leikkipuistossa, josta löytyy vertaistukea. Ei muita yh-isiä mutta pienten lasten äitejä, joilta saa kultaakin kalliimpia neuvoja ja runsaasti kaivattua juttuseuraa.

Kirjasta löytyy paljon paitsi ennalta arvattavia kliseitä kotiäideistä, mutta myös rutkasti kutkuttavaa huumoria.

Maria Jotuni: Arkielämää

Siinä melkein kuulee historian siipien havisevan, kun lukee yli sata vuotta sitten kirjoitettua romaania. Jotunin vuonna 1909 ilmestynyt Arkielämää kuvaa pappi Nymanin kesäistä päivää. Tämä Savoon sijoittuva ajankuvaus kertoo papista, joka ei nyt ihan varsinaisesti edes ole pappi. Pappi Nymaniksi miestä kuitenkin kutsutaan.

Koditon mies kiertelee pitäjästä toiseen. Tänään hän saapuu Koppelmäen taloon, jossa hänet hyvin tunnetaan jo vuosien takaa, ja jossa hän saa peri sydämellisen vastaanoton. Nyman on etevä niin parantamaan hengellisiä kuin ruumiillisiakin kolotuksia arkiviisauksillaan ja hauteillaan. Hieman alkomahoolia saatuaan yltyy hän myös komeasti saarnaamaan.

Koppelmäen talossa keskiöön nousee naisten naimahuolet. Yksi piika synnyttää, toinen ei oikein lämpene häntä kosiskelevaan renkiin ja talon tytär niin ikään olisi kiinnostunut toisesta kuin häntä vartovasta sopivaan säätyyn kuuluvasta sulhasesta. Töitä tehdään siinä sivussa kovasti, välillä toki saunotaan, syödään ja vaan ollaan jouten ja juorutaan.

Tähän kirjaan sisältyy myös aikalaisarvosteluja Jotunin romaanista ja jo tuolloin se sai melko ylistävän vastaanoton. Eikä aika ole ainakaan syönyt teoksen tenhoa. Sen lukaisemalla saa oivan kurkistuksen savolaiseen sielunmaisemaan ja viime vuosituhannen alun aikaisiin ihmisiin ja elämänmenoon.

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Oksasen vaikuttava romaani kuvaa Viron lähihistoriaa. Neuvostoliiton miehitys on juuri päättynyt 1941. Tilalle ovat tulleet Saksalaiset, joiden vetäydyttyä 1944 Viro palaa jälleen vuosikymmeniksi Neuvostoliiton vallan alle. Kirjan keskiössä olevat serkukset Roland ja Edgar tasapainoilevat ylhäältä määrättyjen raamien ja omien arvovalintojen ikeessä. Rolandin kihlattu kuolee ja vasta aivan kirjan lopussa selviää hänen lopullinen kohtalonsa. Ainakin itseni se pääsee yllättämään.

Välillä loikataan 1960-luvulle, jolloin KGB piti visusti silmällä kaikkea, eikä elämä muutenkaan ollut helppoa elintason ollessa matala ja vähän kaiken ollessa kortilla. Edgar kirjoittaa itse värittämäänsä historiateosta. Hänen onneton aviolittonsa Juuditin kanssa on vielä kasassa, vaikka molemmilla on omat salaisuutensa.

Tämä kaiken kaikkiaan hengästyttävä teos kuvaa Viron historiaa tarkemmin ja osuvammin kuin perinteiset historiankirjat. Siitä ei saa puisevan kuivaa tekemälläkään.

Hunter S. Thompson: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa

Toimittaja Raul Duke suuntaa Las Vegasiin lakimiehensä ja ystävänsä tohtori Gonzon kanssa. Miehet vuokraavat/ varastavat hulppean avoauton ja pakkaavat mukaan kaamean kasan huumeita, alkoholia ja muita päihtymistarkoitukseen käypiä tuotteita. Duken on tarkoitus kirjoittaa juttu legendaarisesta Mint 400 rallista. Jatkuvan päihtymistilan vuoksi työnteko jää sivurooliin ja kirjan sivut täyttyvät yleistä sekoilusta ja pahennuksen aiheuttamisesta.

Toisessa osassa Duke ja Gonzo haalivat vielä lisää huumeita, vaihtavat autoa ja hotellia ja jatkavat riehumista ja rähinöintiä piirisyyttäjien huumekonferenssissa. Sääliksi käy miesten tielle joutuvia kasinoiden työntekijöitä ja muita asiakkaita. Liekö parivaljakolla itselläänkään kovin hyvin mene.

Thompsonin tekstit julkaistiin alunperin Rolling Stone lehdessä 1971 ja nostivat miehen jonkinlaiseen kulttimaineeseen. Jotain hän varmasti onnistuukin kuvaamaan amerikkalaisesta sielunmaisemasta, vaikka aika vieraalta kirjan sankareiden järjetön kohellus tuntuukin tavallisesta kaduntallaajasta. Jos Las Vegasissa on käynyt, tutut edelleen pystyssä olevat hotellit ja muut kirjassa vilahtavat maamerkit sentään auttavat tunnistamaan, että samasta kaupungista on kuitenkin kyse.

Katja Kallion Syntikirja

Tuulikin mies jättää hänet täysin yllättäen yli kolmenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen toisen naisen takia. Eläkkeelle juuri jäänyt Tuulikki yrittää jatkaa arkeaan tapaamalla ystäviään ja käymällä teatterissa kuten ennenkin. Onnettomuus huutokaupasta ostetun lasipöydän kanssa ja tyttären kainalosta löydetty kyhmy suistavat hänet kuitenkin yhä syvemmälle ahdistukseen.

Tuulikin tytär, yksinhuoltaja Sofia, rakastuu varattuun mieheen ja kirjoittaa mielessään ylös syntejään. Äidin kanssa välit ovat aina olleet ongelmalliset ja vanhat kaunat nousevat uudelleen pintaan milloin nukkekodin, milloin lääkärin paljastuksen takia.

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, varsinkin kun kyse on pettämisestä, kuten Tuulikki tulee huomaamaan. Kallio on kirjailijana varma ja tarkkanäköinen perhesuhteiden kuvaaja. Kirjassa vuorottelevat huumori ja vakavat aiheet, mutta sellaistahan elämä on.

Katherine Pancol: Mimmit

Jos pidit Krokotiilin keltaiset silmät, Kilpikonnien hidas valssi ja Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin romaaneista, niin pitkältä tuntuva odotus palkittiin kun ne saivat jatkoa peräti kolmen uuden kirjan verran. Ranskalaisen Pancolin Mimmit 1-3 teoksissa tavataan entuudestaan tuttuja hahmoja, mutta myös joukko uusia.

Tässä ensimmäisessä Mimmit-kirjassa päähuomion vie lapsuuden traumojen riivaama Stella. Yhteisön arvostusta nauttivalla sankaripalomiehellä on pimeä puolensa perhettään terrorisoivana väkivaltaisena miehenä, jonka otteesta tytär ei pääse eroon edes aikuistuttuaan ja tultuaan itse äidiksi.

Vaikkei kirjassa ylenmäärin mässäillä väkivallalla, melko ahdistavaa luettavaa se paikoin on. Toisaalta Pancolin taidokas kerronta ja tarinoiden vaivaton eteenpäin vieminen saa lukijan koukkuunsa ensi sivuilta lähtien. Loppuun asti on kuitenkin odotettava saadakseen tietää, miten Stella liittyy aiemmista romaaneista tuttuun Joséphineen ja tämän perheeseen.

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Väkevä romaani ihmisistä Suomen itsenäistymisen ja kansalaissodan jälkimainingeissa. Valkoisten ja punaisten välinen kahtiajako on vielä tuoreessa muistissa ja toisten haavat paranevat nopeammin kuin toisten.

Kauppias Hänninen haaveilee uudesta ja suuresta talosta. Hänen vaimonsa tuskailee epätyydyttävää avioliittoaan ja perheen kahden tyttären naimakauppoja. Etenkin Anja häälyy kahden vaiheilla; varakkaan perheen kansakoulun opettajaksi opiskeleva poika vai vankileiriltä kotiutunut entinen punakaartilainen. Hänen siskonsa Inkeri on alusta asti varma omasta valinnastaan, maata kiertävästä kauppiaasta, mutta onko tästä asettumaan aloilleen ja miten kääntää miestä kovasti karsastavan isän pää.

Talon piian ja etenkin emännän serkun, Gröönroosin lesken, vahvaa murretta voi nykylukijan olla paikoin hankala tulkita. Kovin on kieli kehittynyt sadassa vuodessa. Teos on silti mukaansatempaava ja sitä huomaa jäävänsä pohtimaan tutuiksi tulleiden hahmojen kohtaloita sen jälkeen kun viimeinenkin sivu tästä kirjajärkäleestä on käännetty (510 sivua). Mutta ei hätää, heidän myöhäisempiä vaiheitaan voi seurata tämän aikansa (1974 ilmestyneen) menestysromaanin poikimassa Lohja-sarjassa.

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

Tässä viimeisessä muumitarinassa perheestä ei näy jälkeäkään. Muumipappa, Muumimamma, Muumipeikko ja Pikku Myy ovat lähteneet purjeveneellä jonnekin kauas. Mutta kuten tutussa lastenlaulussa lauletaan Muumitalon ovia ei lukita yöksi, eikä niikseen päivisinkään.

Hemulin veneen alla asusteleva Tuhto-homssu kuvittelee monena yönä ennen nukahtamista mielessään Muumilaaksoa ja etenkin lämmintä Muumimammaa ja päättää viimein lähteä oikeasti vierailulle taloon.

Vilijonkalle puolestaan sattuu vaaratilanne ullakon ikkunoita pestessään, hän on vähällä pudota katolta ja tästä säikähtäneenä siivoaminen alkaa äkkiä tuntua hänestä täysin vastenmieliseltä työltä. Hän päättääkin pakata Muumimammalle tuliaisiksi posliinivaasin ja suunnata kohti Muumitaloa.

Nuuskamuikkunen on jo ehtinyt pakata telttansa ja huuliharppunsa ja suunnata kohti etelää, kuten hänellä syksyisin on tapana. Hän yrittää tavoittaa viittä kadoksissa olevaa nuottia siinä onnistumatta ja päättää sittenkin palata takaisin Muumilaaksoon.

Aina niin järjestelmällinen Hemuli tuntee olonsa eräänä aamuna erilaiseksi. Hän huomaa miettivänsä, mitä järkeä on koko ajan touhottaa ja siirrellä tavaroita paikasta toiseen, oikeastaan hänen tekisi mieli purjehtia. Muumipapan ajatteleminen tekee hänen olonsa hieman paremmaksi ja hänkin päättää suunnata kohti Muumilaaksoa.

Saman päätöksen tekee toisaalla vanha ja helposti asioita unohtava Ruttuvaari. Hän pakkaa koriin lääkkeensä, pullon konjakkia ja kahdeksat silmälasit ja suuntaa hänkin kulkunsa kohti muumien taloa.

Perille saavuttuaan he joutuvat kuitenkin toteamaan ettei muumiperheestä näy jälkeäkään. He joutuvat siten tulemaan toimeen keskenään ja alkavat puuhastella kukin ominaan. Muumitaloon muiden seuraan liittyy myös Mymmeli, joka tykkää pestä kiiltävät hiuksensa sadevedellä ja pitää niitä nutturalla pään päällä. Hänelle kaikki tuntuu olevan aina helppoa.

Vilijonkka ottaa pian Muumimamman keittiön omaksi valtakunnakseen ja on onnellinen kun saa soittaa gongongia ruoka-ajan merkiksi. Järjestää hän myös talossa suursiivouksen ennen kuin päättää palata omaansa kadonneen siivousinnon löydyttyä jälleen.

Hemuli päättää ilahduttaa Muumipappaa ja rakentaa majan puuhun sekä viimein kokeilla purjehtimista. Kumpikaan ei suju ihan ongelmitta. Nuuskamuikkunen löytää puolestaan kadonneen sadelaulunsa ja päättää viimein lähteä laaksosta ja suunnata kulkunsa uudestaan kohti etelää.

Ruttuvaari luulee tavanneensa muumien esi-isän ja käy usein juttelemassa komeron peilin edessä. Kerrankin hänen kunniakseen järjestetetään myös juhlat ruokineen, juomineen, koristeineen ja ohjelmanumeroin. Niiden jälkeen hän päättää syödä mahansa täyteen kuusenneulasia ja käydä talvilevolle. Tuhto puolestaan alkaa lukea tarinaa ukkosella isoksi kasvavasta nummuliitista ja päättää jäädä odottamaan perheen paluuta.

Vaikka perhettä ei tässä kirjassa tavatakaan heidän tuttu ja turvallinen läsnäolonsa on silti koko ajan tallella. Muumien maailmaan sukeltaminen lämmittää vaikka keskellä pimeintä talvea. Eri-ikäiset lukijat saavat Janssonin tarinoista ja taitavista kuvituksista eri asioita irti ja niiden pariin on houkuttelevaa palata aina uudelleen ja uudelleen.

Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Tämä vaikuttava romaani seuraa kolmen naisen elämänpolkuja; äidin, tyttären ja tyttärentyttären. 1900-luvun alkupuolelle sijoittuvassa teoksessa kuvataan tarkasti elämän ankaruutta ja ankeutta Vihdistä Hangon kautta Ruotsiin.

Ei kirjan sivut sentään ole täynnä pelkkää kurjuutta ja puutetta. Naiset ovat sitkeitä ja sisarusten väliset siteet voimakkaat, samoin kun äitien ja tyttärien. Inga, Elly ja Beata tekevät kukin omia valintojaan elämässä, joihin kuitenkin aina väistämättä vaikuttavat menneet tapahtumat.

Kukin saa vuorollaan huomata, että nuoruuden haaveille nyt vaan tuppaa usein käymään niin että elämä tulee ja lannistaa.

Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille

Mma Ramotswe tutkii

Naisten etsivätoimisto nro 1 saa tässä kirjasarjan neljännessä osassa kilpailijan kun lipevä ja omahyväinen mies avaa Gaboroneen oman etsivätoimiston. Ei liene iso juonipaljastus ettei se menesty huolimatta yrityksistä mustamaalata ja vähätellä eteviä naisetsiviä. Botswanaan sijoittuvassa romaanissa juodaan taas rooibosta ja ratkotaan tapauksia perinteisen afrikkalaisen naisen ruumiinrakenteen omaavan Mma Ramotswen pettämättömällä vaistolla ja elämänkokemuksella.

Hänen korvaamaton apulaisetsivänsä Mma Makutsi keksii oivan tavan hyödyntää opintomenestystään, saihan hän peräti 97 prosenttia oikein Botswanan sihteeriopiston päättökokeessa, ja samalla ansaita hieman ylimääräistä rahaa uusiin kenkiin. Mma Makutsi perustaa miehille suunnatun konekirjoituskoulun ja päätyy myös treffeille erään oppilaansa kanssa… Siinä sivussa hän ehtii jatkaa edellisessä kirjassa hyvin alkanutta uraansa J.L.B. Matekonin autokorjaamon apulaisjohtajana. Mma Ramotswen sulhanen J.L.B. Matekoni on toipunut sairaudestaan ja elämä Zebra Drivella heidän yhteisten ottolastensa kanssa soljuu jälleen mukavasti.

Tämä kirjasarja kuuluu tämän hetken ehdottomiin suosikkeihini. Takuuvarmasti niistä tulee hyvälle tuulelle, leppoisa elämänmeno kuuman Afrikan auringon alla ja teehetket rauhoittavat mukavasti lukijankin mielen.