Jos pidit Krokotiilin keltaiset silmät, Kilpikonnien hidas valssi ja Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin romaaneista, niin pitkältä tuntuva odotus palkittiin kun ne saivat jatkoa peräti kolmen uuden kirjan verran. Ranskalaisen Pancolin Mimmit 1-3 teoksissa tavataan entuudestaan tuttuja hahmoja, mutta myös joukko uusia.
Tässä ensimmäisessä Mimmit-kirjassa päähuomion vie lapsuuden traumojen riivaama Stella. Yhteisön arvostusta nauttivalla sankaripalomiehellä on pimeä puolensa perhettään terrorisoivana väkivaltaisena miehenä, jonka otteesta tytär ei pääse eroon edes aikuistuttuaan ja tultuaan itse äidiksi.
Vaikkei kirjassa ylenmäärin mässäillä väkivallalla, melko ahdistavaa luettavaa se paikoin on. Toisaalta Pancolin taidokas kerronta ja tarinoiden vaivaton eteenpäin vieminen saa lukijan koukkuunsa ensi sivuilta lähtien. Loppuun asti on kuitenkin odotettava saadakseen tietää, miten Stella liittyy aiemmista romaaneista tuttuun Joséphineen ja tämän perheeseen.
Mimmit 2 romaanissa keskitytään New Yorkissa asuvaan Hortenseen ja hänen nousevaan uraansa muotisuunnittelijana. Hänestä tulee vielä jotain suurta, kuinkas muutenkaan, kun nuori nainen on varustettu niin vankalla itsetunnolla ettei sitä voi horjuttaa kertakaikkiaan mikään. Poikaystävä Gary menestyy pianonsoiton opintojensa parissa ja parin myrskyisä suhde kukoistaa edelleen.
VastaaPoistaPikkusisko Zoén parisuhde Gaétanin kanssa sen sijaan rakoilee, puhumattakaan heidän äitinsä Joséphinen ja Philippen suhteesta. Siihen kun vaikuttaa ilmestyneen kolmas pyörä. Alunperinhän Philippe oli Joséphinen sisarensa aviomies, mutta lienee kovin ranskalaista ettei kukaan enää tunnu muistavan sitä tai pitävän mitenkään epäsopivana…