Katja Kallion Syntikirja

Tuulikin mies jättää hänet täysin yllättäen yli kolmenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen toisen naisen takia. Eläkkeelle juuri jäänyt Tuulikki yrittää jatkaa arkeaan tapaamalla ystäviään ja käymällä teatterissa kuten ennenkin. Onnettomuus huutokaupasta ostetun lasipöydän kanssa ja tyttären kainalosta löydetty kyhmy suistavat hänet kuitenkin yhä syvemmälle ahdistukseen.

Tuulikin tytär, yksinhuoltaja Sofia, rakastuu varattuun mieheen ja kirjoittaa mielessään ylös syntejään. Äidin kanssa välit ovat aina olleet ongelmalliset ja vanhat kaunat nousevat uudelleen pintaan milloin nukkekodin, milloin lääkärin paljastuksen takia.

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, varsinkin kun kyse on pettämisestä, kuten Tuulikki tulee huomaamaan. Kallio on kirjailijana varma ja tarkkanäköinen perhesuhteiden kuvaaja. Kirjassa vuorottelevat huumori ja vakavat aiheet, mutta sellaistahan elämä on.

Katherine Pancol: Mimmit

Jos pidit Krokotiilin keltaiset silmät, Kilpikonnien hidas valssi ja Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin romaaneista, niin pitkältä tuntuva odotus palkittiin kun ne saivat jatkoa peräti kolmen uuden kirjan verran. Ranskalaisen Pancolin Mimmit 1-3 teoksissa tavataan entuudestaan tuttuja hahmoja, mutta myös joukko uusia.

Tässä ensimmäisessä Mimmit-kirjassa päähuomion vie lapsuuden traumojen riivaama Stella. Yhteisön arvostusta nauttivalla sankaripalomiehellä on pimeä puolensa perhettään terrorisoivana väkivaltaisena miehenä, jonka otteesta tytär ei pääse eroon edes aikuistuttuaan ja tultuaan itse äidiksi.

Vaikkei kirjassa ylenmäärin mässäillä väkivallalla, melko ahdistavaa luettavaa se paikoin on. Toisaalta Pancolin taidokas kerronta ja tarinoiden vaivaton eteenpäin vieminen saa lukijan koukkuunsa ensi sivuilta lähtien. Loppuun asti on kuitenkin odotettava saadakseen tietää, miten Stella liittyy aiemmista romaaneista tuttuun Joséphineen ja tämän perheeseen.

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Väkevä romaani ihmisistä Suomen itsenäistymisen ja kansalaissodan jälkimainingeissa. Valkoisten ja punaisten välinen kahtiajako on vielä tuoreessa muistissa ja toisten haavat paranevat nopeammin kuin toisten.

Kauppias Hänninen haaveilee uudesta ja suuresta talosta. Hänen vaimonsa tuskailee epätyydyttävää avioliittoaan ja perheen kahden tyttären naimakauppoja. Etenkin Anja häälyy kahden vaiheilla; varakkaan perheen kansakoulun opettajaksi opiskeleva poika vai vankileiriltä kotiutunut entinen punakaartilainen. Hänen siskonsa Inkeri on alusta asti varma omasta valinnastaan, maata kiertävästä kauppiaasta, mutta onko tästä asettumaan aloilleen ja miten kääntää miestä kovasti karsastavan isän pää.

Talon piian ja etenkin emännän serkun, Gröönroosin lesken, vahvaa murretta voi nykylukijan olla paikoin hankala tulkita. Kovin on kieli kehittynyt sadassa vuodessa. Teos on silti mukaansatempaava ja sitä huomaa jäävänsä pohtimaan tutuiksi tulleiden hahmojen kohtaloita sen jälkeen kun viimeinenkin sivu tästä kirjajärkäleestä on käännetty (510 sivua). Mutta ei hätää, heidän myöhäisempiä vaiheitaan voi seurata tämän aikansa (1974 ilmestyneen) menestysromaanin poikimassa Lohja-sarjassa.