sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Matti Nykänen myötä- ja vastamäessä

Toimittanut Juha Veli Jokinen


Elämä on vaikeaa. Kun yhden kuopan osaa ohittaa, kaatuu jo heti isompaan hautaan.

Meitä ei erota edes rautakanki.

Kirja on täynnä Matti Nykäsen vastustamattomia sutkautuksia. Ei näille voi kuin hymyillä. Vaikka ei Nykäsellä kovin helppoa ja tasaista latua ole aina ollut.

Miten se nyt olikaan: munia puoli tuntia ja perunoita kolme. Syömme yleensä ulkona. 

Lapsi on miehen isä. Tulen oppimaan siltä hyvin paljon.
 
Joskus tuntui siltä, että kun pieraisi pitkin pitäjää, siitä saatiin seitsemän lööppiä. 

Mutta se on ainakin varmaa ettei mäkilegendalla ole ollut tylsä elämä. Hetkessä elämisessä moni voisi ottaa Nykäsestä oppia. Tai pikkulapsilta.

Mä en mene siihen lankaan, että alkaisin haalimaan jotain omaisuutta. 

Täysillähän täällä pitää kulkea. En kai minä voi ikuisesti erehtyä.

Toivottavasti on saanut elää. Toreilla ja turuilla näkee niin paljon pystyyn kuolleita muumioita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti