Matti Nykänen myötä- ja vastamäessä

Toimittanut Juha Veli Jokinen

Elämä on vaikeaa. Kun yhden kuopan osaa ohittaa, kaatuu jo heti isompaan hautaan.

Meitä ei erota edes rautakanki.

Kirja on täynnä Matti Nykäsen vastustamattomia sutkautuksia. Ei näille voi kuin hymyillä. Vaikka ei Nykäsellä kovin helppoa ja tasaista latua ole aina ollut.

Miten se nyt olikaan: munia puoli tuntia ja perunoita kolme. Syömme yleensä ulkona. 

Lapsi on miehen isä. Tulen oppimaan siltä hyvin paljon.
 

Joskus tuntui siltä, että kun pieraisi pitkin pitäjää, siitä saatiin seitsemän lööppiä. 

Mutta se on ainakin varmaa ettei mäkilegendalla ole ollut tylsä elämä. Hetkessä elämisessä moni voisi ottaa Nykäsestä oppia. Tai pikkulapsilta.

Mä en mene siihen lankaan, että alkaisin haalimaan jotain omaisuutta. 

Täysillähän täällä pitää kulkea. En kai minä voi ikuisesti erehtyä.

Toivottavasti on saanut elää. Toreilla ja turuilla näkee niin paljon pystyyn kuolleita muumioita.

Zdenek Miler ja J.A. Novotny: Myyrä kaupungissa

Eräänä kauniina päivänä mieletön jyske alkaa kuulua myyrän, siilin, jäniksen ja monen muun eläimen idyllisessä kotimetsässä. Hetkessä suuret koneet ovat kaataneet joka ikisen puun ja ne ovat paenneet, jotka ovat ehtineet alta pois. Jäljelle jää vain kantoja, särkyneitä munankuoria ja lohduton näky.

Myyrä, siili ja jänis ovat jääneet kannon nokkaan nököttämään ja kuin ihmeen kaupalla paikalle saapuneet ihmiset kirjoittavat heille lupalapun siihen kantoon, joka niiden tietenkin jo ennen ihmisten tuloa oli.

Pian saapuu uusia entistä isompia koneita, jotka mylläävät kaiken ja eläin kolmikon ympärille alkaa kohota kaupunki teineen ja rakennuksineen. Lopulta kantokin siirretään pois tien tieltä ja kolmikolle tarjotaan kerrostaloyksiötä, jonne on tehty puhallettu tekometsä. Kaikki on siellä muovia. Sattuu kuitenkin pieni onnettomuus ja se puhkeaa ja kaikki on taas pilalla.

Ainakin itse olen myyrän, siilin ja jänkisen puolella kun he yrittävät hillitä autojen ja pakokaasun määrää kaupungissa tukkimalla pakoputkia makkaroilla. Harmi vain se ei ole pysyvä ratkaisu. Eikä ystävysten auta muu kuin turvautua joutsenten tarjoamaan kyytiin ja lähteä etsimään uutta metsää. Toivottavasti heille sellainen vielä löytyy.