Siihen päättyy huoleton lapsuus eukalyptuksenlehtiä syöden ja muiden pussikarhujen kanssa leikkien. Hän joutuu sekasorron keskellä eroon lajitovereistaan ja eksyy. Muilla eläimilläkään ei ole aikaa sitä auttaa. Papukaijoilla, lyyrypyrstöllä, vesinokkaeläimellä ja lepakoilla on kaikilla omat kiireensä.
Kun Ko kohtaa tiikerikäärmeen, hän luulee jo pelinsä olevan menetetty. Mutta viime hetkellä kiltti naurulintu tulee sen avuksi. Eksyksissä Ko on silti edelleen, eivätkä emut tai kengurutkaan häntä ehdi auttamaan.
Kuivan kauden jälkeen tulee sade ja tulvat ja nälkä ja vilu. Tämä saattaakin olla hieman liian ankea ja pelottava kirja aivan pienimmille. Opettavaisen kuvan siitä toki Australian luonnosta ja luonnon kiertokulusta saa.
Ja tapaahan Ko lopulta tyttöpussikarhu Alan ja mukavia ihmisiä ja päätyy suojelualueelle (metsästäjät ja dingot kun ovat hävittäneet kannan alhaiseksi), missä koittaa iloinen jälleennäkeminen vanhempien ja muiden vanhojen tuttujen lajitovereiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti