Mauri Kunnas - Reijo Ikävalko: Hullunkurinen lintukirja

Tiesitkö, että kesy korppi voi oppia puhumaan, hippiäinen painaa vain vaivaiset kuusi grammaa, harakan pesässä on katto tai että käki ei tee pesää ollenkaan? (Se laiskimus munii aina toisten lintujen pesiin.)

Tästä kirjasta voi pieni ja isokin lukija oppia paljon. Kuten, miten erottaa toisistaan kottarainen ja mustarastas? (Jälkimmäinen on isompi ja sillä on pidempi pyrstö.) Tai että palokärjen lempiruokaa ovat hevosmuurahaiset, käpytikka saattaa yhden päivän aikana puhdistaa siemenistä jopa 130 käpyä ja ensimmäiset syysmuuttajat, kuovit, lähtevät kohti etelää jo kesäkuun alussa.

Niin kiva kun linnuista on lukea ja oppia uutta, kyllä Kunnaksen hassun hauskat ja yksityiskohtaiset piirrokset ovat se syy, miksi tähän kirjaan on mukava tarttua kerran toisensa jälkeen. Esimerkiksi rähinöivistä varpusista on aukeaman kokoinen kuva, jossa riittää ihmeteltävää; siinä sojottaa niin kuhmua, laastaria, pesäpallomailaa kuin kainalosauvaakin sikin sokin menneiden lintujen kasasta.

Yhtä vaikuttava on kuva kaupungin ahtaudesta, jossa paikkaansa ja ruokaa metsästävät niin sinisorsat, naurulokit kuin pulutkin; kenellä on Valintatalon muovikassi, kuka taas on pihistänyt pussin popcornia tai sämpylän, patsaan päälle on kakittu ja silinterit, hupparit, karvahatut ja baskerit vain koristavat lintujen päitä.

Kirja on oiva ihan kaikenikäisille lintubongareille muksusta mummiin!