Kieku ja Kaiku ja Possu

Riimitellyt Mika Waltari, piirtänyt Asmo Alho

Marjat punaisiksi paistuvat 

Poimijalleen hyvin maistuvat.

Tulossa on possu ahmija,

kaiken herkullisen kahmija.

Näin alkaa ensimmäinen kuvakertomus. Kieku päättää piilottaa marjat, jottei Possu niitä ahmisi. Piilo vaan on hieman kehno maton alla. Possu istahtaa juuri siihen ja sen jälkeen marjat ovat muussina ja kaikki jäävät ilman.

Ahneus ei kannata. Eikä huolimattomuus. Puuro on terveellistä. Ensin työ, sitten leikki. Mitä taakseen jättää, sen edestään löytää. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Parempi laiha rauha kuin lihava riitä. Muun muassa tällaisia todella opettavaisia tarinoita kirja sisältää.

Mika Waltarin riimittely on edelleen vastustamatonta. Näitä kertomuksia tavaa erittäin mielellään vielä miltei seitsemänkymmentä vuotta niiden ensijulkaisun jälkeenkin. Aika on vain tuonut niihin lisää nostalgista kerrostumaa.

Werner Holzwarth/ Wolf Erlbruch: Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä

Tässä kirjassa parasta on värikäs kuvitus ja ilmeikkäät eläimet. Pikkumyyrä närkästyy kun joku kakkii hänen päälleen ja lähtee selvittämään kuka oli niin röyhkeä. Siinä matkalla lukijalle selviää minkälaisia jätöksiä mikin eläin tekee. Kyyhkyn kakka on löysää ja valkoista, lehmän vihreänharmaata, sian uloste haisee.

Eli kakkahuumorin ystävälle tämä kuvakirja on oiva, mutta kun sen kerran on lukenut ja syyllinen saatu selville, niin en tiedä naurattaako se uudestaan ja uudestaan. No kenties ainakin pieniä lukijoita ja kuvien katselijoita jaksaa hymyilyttää taas ja taas.

Hans de Beer: Pikku jääkarhu saa ystävän

Aikas jännä kirja! Pieni Lasse-jääkarhu kaipaa leikkikaveria ja kuinkas ollakaan, häntä odottaa nurkan takana iso seikkailu. Lasse erehtyy astumaan ansalaatikkoon ja sen lauettua hänet rahdataan monien muiden eläinpoloisten kanssa lentokoneella kauas kotoa Pohjoisnavalta.

Seuraavaksi seuraa juonipaljastus:
Lasse pelastuu ja tapaa kokoisensa pienen ruskean Liisa-karhun. Ystävällisen mursun avulla he aloittavat pitkän kotimatkan uiden kohti Pohjoisnapaa, jossa Lassen kovasti kaipaamat äiti ja isä jo vartovat. Niin Liisa-ruskeakarhu päätti myöskin muuttaa sinne.

Hieman isompaa lukijaa ja ehkä pienempääkin kuuntelijaa varmasti jää askarruttamaan, miten metsässä luontaisesti asuva ruskeakarhu pärjää arktisissa oloissa ja mitä on tapahtunut Liisan omille vanhemmille? Entäpä kaikkien niiden muiden vangittujen eläinten perheille? Ja löytävätkö kaikki takaisin turvallisesti kotiin? Entä miksi ne kaikki eläimet (hirvi, susi, jänis, majava, saukko, pöllö, pesukarhu...) alunperin oli edes pyydystetty? Kenties sirkuksen tai eläintarhan vetonaulaksi.

Tämä kirja tarjoaakin oivan keskustelunavauksen lapsen kanssa siitä, mitä se eläinten viihdekäyttö oikein tarkoittaakaan eläinten näkökulmasta.

Mauri Kunnas - Reijo Ikävalko: Hullunkurinen lintukirja

Tiesitkö, että kesy korppi voi oppia puhumaan, hippiäinen painaa vain vaivaiset kuusi grammaa, harakan pesässä on katto tai että käki ei tee pesää ollenkaan? (Se laiskimus munii aina toisten lintujen pesiin.)

Tästä kirjasta voi pieni ja isokin lukija oppia paljon. Kuten, miten erottaa toisistaan kottarainen ja mustarastas? (Jälkimmäinen on isompi ja sillä on pidempi pyrstö.) Tai että palokärjen lempiruokaa ovat hevosmuurahaiset, käpytikka saattaa yhden päivän aikana puhdistaa siemenistä jopa 130 käpyä ja ensimmäiset syysmuuttajat, kuovit, lähtevät kohti etelää jo kesäkuun alussa.

Niin kiva kun linnuista on lukea ja oppia uutta, kyllä Kunnaksen hassun hauskat ja yksityiskohtaiset piirrokset ovat se syy, miksi tähän kirjaan on mukava tarttua kerran toisensa jälkeen. Esimerkiksi rähinöivistä varpusista on aukeaman kokoinen kuva, jossa riittää ihmeteltävää; siinä sojottaa niin kuhmua, laastaria, pesäpallomailaa kuin kainalosauvaakin sikin sokin menneiden lintujen kasasta.

Yhtä vaikuttava on kuva kaupungin ahtaudesta, jossa paikkaansa ja ruokaa metsästävät niin sinisorsat, naurulokit kuin pulutkin; kenellä on Valintatalon muovikassi, kuka taas on pihistänyt pussin popcornia tai sämpylän, patsaan päälle on kakittu ja silinterit, hupparit, karvahatut ja baskerit vain koristavat lintujen päitä.

Kirja on oiva ihan kaikenikäisille lintubongareille muksusta mummiin!