Eihän se tietenkään olisi ollut mikään hyvä tai hauska tarina jos näin olisi kirjassa käynyt. Ei, kaikki pitää tehdä tietenkin vaikeimman kautta. Investoida kunnon salakuunteluvälineisiin, valehdella kroonisesti, tehdä asuntomurto, avustaa itsemurhassa... näistä aineksista vasta syntyy kunnon romaani.
Ruotissa ja ruotsalaisuudessa on tietenkin paljon hyvää, esimerkiksi heidän snapsilaulunsa, sosiaalidemokratia ja tietenkin iki-ihanat kuninkaalliset. Kukapa ei iltapäivälehdistöstä seuraisi heidän edesottamuksiaan, häitä, lapsia ja ihan vaan prinsessojen mekkoja kaiken maailman kissan ristiäisissä. Paljon lisää länsinaapureidemme estotonta kehumista löytyy tästä romaanista ja kyllä se paikoin jos ei ihan naurattanut niin ainakin sai hymyilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti