Moby & Miyun Park (toim.): Kamara - Mitä kaikkea syömmekään

Tämä teos sisältää kymmenen eri näkökulmaa siihen, miksi meidän kaikkien tulisi vähentää (tehotuotetun) lihan, kananmunien ja maidon kulutusta. Käsitellyksi tulevat niin ilmastonmuutos, nälkäongelma kuin zoonoositkin, eli eläimistä ihmiseen tarttuvat taudit.

Huippu-urheilijakin voi olla kasvissyöjä, kirjoittaa kanadalainen triathlonisti kirjan terveyttä käsittelevässä luvussa. Hän päätyi vegaaniksi kokeiltuaan eri ruokavalioita ja huomattuaan kasvisravinnon auttavan hänen kehoaan palautumaan nopeammin. “Siinä sivussa” kasvisruokavalion on todettu lukuisissa tutkimuksissa auttavan painonhallinnassa, vegataristeilla on myös alhaisemmat kolesteroliarvot, alhaisempi verenpaine, vähemmän kakkostyypin diabetestä, sekä eturauhas- ja paksusuolensyöpää.

Kirjassa on paljon pieniä tietolaatiota, joista ainakin itse nippelitiedon ystävänä pidän. Niistä selviää mm. sekin, että sekasyöjän kotona on turvallisempaa nuolaista vessanpytyn reunaa kun keittiön työtasoa. Ihan vaan sen takia ettei vessassa kokata kanaa, löytyy sieltä vähemmän ulostebakteereja. Yhdessä hampurilaisessa voi muuten olla lihaa sadoista eri eläimistä ja maitolasillisessa voi olla satojen eri lehmien maitoa.

Ympäristöä käsittelevässä luvussa todetaan, kuinka tehotuotanto vaikuttaa keskeisesti lähes jokaiseen aikamme merkittävään ympäristöongelmaan, kuten metsäkatoon, eroosioon, makean veden hupenemiseen, ilman ja veden saastumiseen, ilmastonmuutokseen, biologisen monipuolisuuden köyhtymiseen, sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden lisääntymiseen ja tautien leviämiseen.

(Amerikkalaisia) veronmaksajia käsittelevässä luvussa kerrotaan, miten menetelmät, joilla nykyään kasvatetaan kotieläimiä ja tuotetaan lihaa, aiheuttavat yhteiskunnalle valtavat kustannukset, jotka eivät heijastu lihan halpaan hintaan. Nykypäivän lihateollisuus sysää liiketoiminnastaan koituvat kulut muun yhteiskunnan maksettavaksi, siinä kärsivätkin syyttä suotta niin työntekijät, kuluttajat kun ympäristökin. Se paitsi kohtelee eläimiä kaltoin, myös kylvää köyhyyttä ja rikollisuutta maaseutuyhteisöihin. Kun kaikki yhteiskunnan kulut lasketaan yhteen, halpa liha muuttuukin kalliimmaksi kuin mihin olisi varaa.

Paljonko luulisit Yhdysvalloissa tapettavan tuotantoeläimiä tunnissa? Vastaus on huimat 1 304 732. Se tekee päivässä yli 31 miljoonaa yksilöä. 90 prosenttia häkkikanoista kärsii luukadosta, jota edistävät miltei päivittäisen muninnan aiheuttama kalsiumhukka ja liikkumisen lähes tyystin estävät ahtaat häkit. Eräässä tutkimuksessa luunmuurtumat todettiinkin yleisimmäksi häkikanojen kuolinsyyksi.

Melko hätkähdyttävä tiedonmurunun on, että jos ihminen kasvaisi samaa vauhtia kun tehotuotetut broilerit, kaksi vuotias lapsi painaisi 158 kilogrammaa. Ja tiesitkö muuten että kalkkunoita silvotaan yleisesti ilman minkäänlaista kivunlievitystä? Niiltä katkaistaan heltta, nokka ja varpaat. Sen paremmin ei mene sioillakaan. Siitosemakot tapetaan yleensä niiden porsittua keskimäärin kolme ja puoli kertaa. Ennen kun emakon elämä on ohi, se on ehtinyt viettää lähes kaksi vuotta suljettuna vuorotellen niin ahtaisiin emakko- ja porsitushäkkeihin ettei se pysty edes kääntymään.

Suurin osa tehotilojen ja teurastamoiden työntekijöistä Yhdysvalloissa on maahanmuuttajia ja heidän työnsä lukeutuu vaarallisimpien joukkoon. Teurastamoissa suurimmaksi työtapaturmien vaaratekijäksi haastatellut työntekijät ilmoittavat säännönmukaisesti linjojen valtavan nopeuden. “Hihna kulkee niin nopeasti, ettei se jätä eläimille tarpeeksi aikaa kuolla”, sanoi muuan nautateurastamon työntekijä paljon puhuvasti.

Kirja levittää kasvissyönnin ilosanomaa käsittelemällä aihetta monipuolisesti ja perusteellisesti, liikaan (tuotanto)eläinten kurjuudella mässäilyyn sortumatta. Siinä on paljon tutkittua tietoa, mutta tiede on popularisoitu helposti luettavaan ja ymmärrettävään muotoon, joten tähän teokseen voivat tarttua ihan kaikki, oli sitten aiempaa pohjatietoa aiheesta paljon tai vähän.