Kirjan nimi saattaa siinä johtaa harhaan, ettei teoksessa matkusteta Amerikkaan eikä tavata rouva Obamaa. Hänet mainitaan vain yhdessä luvussa, jossa arvuutellaan josko hän on leikkauttanut nenänsä. Äiten mielestä likasta olisi myös tullut hyvä presidentin rouva, koska hän on hillitty ja aika viksu. Kirjassa pysytään tiukasti Hämeessä ja puhutaan hämettä.
Huumorilla höystetyissä episodeissa käsitellään elämän nurjaakin puolta. Kaikki joilla on omia vähemmän mukavia muistoja kouluajaoilta, voivat varmasti samaistua pettymykseen kun likasta ei tulekaan lumihiutaletta koulun joulujuhlaan. Opettaja ei ollut löytänyt tarpeeksi isoa kranssia hänen päähänsä ja koulutoverikin haukkui pallopääksi kun likka kulki vuosia rämemajavasta ommeltu kypärämyssy päässään.
Likka kasvaa aikuiseksi ja saa oman lapsen. Yksi on ja pysyy aina mukana valmiina järjestämään kaiken ja pitämään puolia: äite. Äite pysäyttää kadulla likkaa alkoholistiksi luulleen ihmisen selittääkseen viininhajun olleen peräisin likan kuljettamasta lammaspadasta. Äite on valmis ostamaan puu-ukkoja pelastaakseen likan parisuhteen.
Kirjassa pureudutaan myös ansiokkaasti yksinhuoltajan arkeen. Yksinhuoltaja on kuin halpa kiinalainen lusikka. Syrjäytymisvaarassa oleva, muista ulkonäöllisesti eroava lusikka on ollut pitkään lusikkalaatikon pohjalle unohtuneena. Senkin kuuluu päästä käyttöön ja kahvikuppiin sokeria sekoittamaan.
Hieno kuva Lukukoira Leosta :) Hän näyttää niin reippaalta. Ja kuvasta päätellen on oikein keskittynyt kuuntelemaan. Mutta, mutta .. eikös sarjakuvia luettaessa kuuntelijan tulisi nähdä myös kuvat? :)
VastaaPoistaSankari, tuo on kyllä hirveän tärkeä huomio :) Sarjakuvia tai kuvakirjaa lukukoiralle lukiessa kannattaa tosiaan välillä pitää taukoa ja kääntää kirja niin että koirakin voi katsella kuvia.
VastaaPoista