Sebastian on kymmenen vuotias poika, joka käy koulua kuten muutkin ikäisensä lapset. Hän on kuitenkin huomattavan pieni kokoinen, eikä hän voi juosta tai urheilla, kuten ikätoverinsa. Hänellä on sydänvika, jota lääkärit eivät ole onnistuneet korjaamaan.
Sebastianin äiti suojelee pientä poikaansa leijonaemon lailla. Koko perheen elämä pyöriikin pitkälti sairauden ympärillä ja vanhempien parisuhdekin natisee liitoksissaan. Sebastianilla on ymmärtäväinen opettaja mutta ei hänkään kaikkea huomaa. Sebastiania kiusataan koulussa.
Abuela Lola, pojan isoäiti, on hyvin tärkeä ja hänen pienestä talostaan on muodostunut turvasatama Sebastianille. Sinne hän kiirehtii aina koulun jälkeen. Kaikki näyttää hetken aikaa olevan vaakalaudalla kun Lola saa vakavan sairaskohtauksen. Hän kuitenkin toipuu, mutta ei aivan entiselleen.
Lola värjää harmaat hiuksensa punaisiksi, peruu vanhainkodin mauttomat valmisruokapakkaukset, joita lähetti hänelle on päivittäin toimittanut ja heittää roskiin sähkökynttilät. Tästä lähin isoäidin talossa palavat jälleen oikeat kynttilät, sukulaisten kauhuksi, ja hän alkaa itse valmistaa herkullisia puerto ricolaisia ruokia Sebastian apukokkinaan.
Vähitellen poika alkaa lihoa ja Lolan pöydän ääreen alkaa kerääntyä ruoka-aikaan tämän eripuraisia sukulaisia, naapureita ja ystäviä. Edessä häämöttää jälleen uusi sydänleikkaus, joka kenties saattaisi
muuttaa sen verran, että Sebastian pääsisi toteuttamaan unelmansa ja
pelaamaan jalkapalloa. Ihan niin kuin muutkin lapset.
Tarina sisältää paitsi ruokareseptejä, surullisia kohtaloita kuin yliluonnollisia kokemuksia ja nauruakin. Vaikuttava kirja kaiken kaikkiaan.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti