Lou Clark on töissä lentokentän pubissa ja kaipaa edesmennyttä neliraajahalvaantunutta poikaystäväänsä Williä. Kun hän vielä putoaa katolta ja murtaa luitaan, voisi sanoa ettei hänellä hirven hyvin pyyhi.Uusi pomo on kauhea, samoin työasu ja peruukki, joita hän joutuu pitämään. Kosteassa kellarissa pidetyt sururyhmän tapaamiset muodostavat hänen sosiaalisen elämänsä oman perheen lisäksi.
No kirja olisi enemmän kuin tylsä, jos ei ennen pitää Loun elämään alkaisi ilmestyä uusia juonenkäänteitä ja ihmisiä, kuten ambulanssikuski-Sam ja Willin tytär.
Tämä romaani on jatkoa kirjalle Kerro minulle jotain hyvää, johon aion seuraavaksi tarttua. Sen verran sympaattisilta nämä henkilöt ja heidän seuransa tuntuivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti