Hemulin veneen alla asusteleva Tuhto-homssu kuvittelee monena yönä ennen nukahtamista mielessään Muumilaaksoa ja etenkin lämmintä Muumimammaa ja päättää viimein lähteä oikeasti vierailulle taloon.
Vilijonkalle puolestaan sattuu vaaratilanne ullakon ikkunoita pestessään, hän on vähällä pudota katolta ja tästä säikähtäneenä siivoaminen alkaa äkkiä tuntua hänestä täysin vastenmieliseltä työltä. Hän päättääkin pakata Muumimammalle tuliaisiksi posliinivaasin ja suunnata kohti Muumitaloa.
Nuuskamuikkunen on jo ehtinyt pakata telttansa ja huuliharppunsa ja suunnata kohti etelää, kuten hänellä syksyisin on tapana. Hän yrittää tavoittaa viittä kadoksissa olevaa nuottia siinä onnistumatta ja päättää sittenkin palata takaisin Muumilaaksoon.
Aina niin järjestelmällinen Hemuli tuntee olonsa eräänä aamuna erilaiseksi. Hän huomaa miettivänsä, mitä järkeä on koko ajan touhottaa ja siirrellä tavaroita paikasta toiseen, oikeastaan hänen tekisi mieli purjehtia. Muumipapan ajatteleminen tekee hänen olonsa hieman paremmaksi ja hänkin päättää suunnata kohti Muumilaaksoa.
Saman päätöksen tekee toisaalla vanha ja helposti asioita unohtava Ruttuvaari. Hän pakkaa koriin lääkkeensä, pullon konjakkia ja kahdeksat silmälasit ja suuntaa hänkin kulkunsa kohti muumien taloa.
Perille saavuttuaan he joutuvat kuitenkin toteamaan ettei muumiperheestä näy jälkeäkään. He joutuvat siten tulemaan toimeen keskenään ja alkavat puuhastella kukin ominaan. Muumitaloon muiden seuraan liittyy myös Mymmeli, joka tykkää pestä kiiltävät hiuksensa sadevedellä ja pitää niitä nutturalla pään päällä. Hänelle kaikki tuntuu olevan aina helppoa.
Vilijonkka ottaa pian Muumimamman keittiön omaksi valtakunnakseen ja on onnellinen kun saa soittaa gongongia ruoka-ajan merkiksi. Järjestää hän myös talossa suursiivouksen ennen kuin päättää palata omaansa kadonneen siivousinnon löydyttyä jälleen.
Hemuli päättää ilahduttaa Muumipappaa ja rakentaa majan puuhun sekä viimein kokeilla purjehtimista. Kumpikaan ei suju ihan ongelmitta. Nuuskamuikkunen löytää puolestaan kadonneen sadelaulunsa ja päättää viimein lähteä laaksosta ja suunnata kulkunsa uudestaan kohti etelää.
Ruttuvaari luulee tavanneensa muumien esi-isän ja käy usein juttelemassa komeron peilin edessä. Kerrankin hänen kunniakseen järjestetetään myös juhlat ruokineen, juomineen, koristeineen ja ohjelmanumeroin. Niiden jälkeen hän päättää syödä mahansa täyteen kuusenneulasia ja käydä talvilevolle. Tuhto puolestaan alkaa lukea tarinaa ukkosella isoksi kasvavasta nummuliitista ja päättää jäädä odottamaan perheen paluuta.
Vaikka perhettä ei tässä kirjassa tavatakaan heidän tuttu ja turvallinen läsnäolonsa on silti koko ajan tallella. Muumien maailmaan sukeltaminen lämmittää vaikka keskellä pimeintä talvea. Eri-ikäiset lukijat saavat Janssonin tarinoista ja taitavista kuvituksista eri asioita irti ja niiden pariin on houkuttelevaa palata aina uudelleen ja uudelleen.
